Kesä on edennyt jo niin pitkälle, että syksy on tuonut romuttamollekin ensimmäiset pakkaskelit. Maa on liukas ja James liukastuu kesätyöläisten astellessa kohti romutuspihaa.

”Hahaha! Varo vähän James tai sinun luistasi tulee romurautaa!” Richard nauraa Jamesin kaatumiselle.

”Jamesin luista ei voisi valmistaa kyllä edes koiran purulelua!” Jeremy jatkaa piikittelyä.

He jatkavat matkaa kohti Joen toimistoa. Joe tulee tuttuun tapaan heitä vastaan, tänään karvalakki päässä.

”Huomenta kesätyöläiset! Tänään on taas pitkä päivä edessä. Minun pitää lähteä rautatukkuun tekemään hankintoja. Kai te pärjäätte täällä yksin?” Joe tervehtii heitä.

”Kyllä me pärjäämme. Takaisin tullessa sinua odottaa taas suuri vuori romumateriaalia” James vakuuttelee.

”Hyvä. Täällä saattaa tänään olla hieman liukasta, joten olkaa varovaisia” Joe jatkaa ja lähtee pois.

He ryhtyvät töihin ja pian ensimmäinen romutettava auto herää henkiin ja lähtee ajamaan suoraa viivaa kohti romuttamon portteja.

”Noniin, aloitetaan!” Richard huutaa innokkaasti.

Hän lähtee ajamaan karkuun menevää autoa kohti ja kääntyy kohti sitä yrittäen osua siihen.

Hänen autonsa menettää kääntyessä pidon ja hän liukuu romutettavan auton ohi.

”Lähellä oli! Yritetään uudestaan!” James huutaa ja hän ja Jeremy hyppäävät autoihin ja alkavat myös romuttamaan.

Kaikille heille käy kuitenkin niin kuin Richardille. Maa on liian liukas ja he liukuvat ohi törmäyskohteistaan joka kerta. Pää pyörällä he pitävät miettimishetken.

”Tästä ei tule yhtään mitään! Maa on liian liukas, emme pysty millään hallitsemaan autojamme” Jeremy tuskailee.

”Ehkä täältä löytyy jostain nastarenkaita. Ne voisivat auttaa” Richard tuumii.

”Tästä romumaasta löytyy varmasti vaikka mitä, mutta mitään ehjää ja käyttökelpoista täällä ei varmasti ole” Jeremy sanoo tuskastuneena.

”Ehkä meidän pitää vaihtaa lajia romurallista keilaamiseen!” James ehdottaa.

”Mitä sinulla on mielessä?” Richard kysyy.

”Jos laitamme yhden auton liukumaan karkulaisia kohti oikein tarkasti, voimme osua niihin ja saada ne romutetuksi. Niin kuin näin” James selittää.

Hän ajaa autonsa pienen kummun päälle, katsoo missä on liikkuvia autoja ja työntää sen tähtäämisen jälkeen niitä kohti.

Auto lähtee pyörimään ja Jamesin tarkan tähtäämisen ansiosta se osuu kahteen autoon ja kaataa ne kuin keilapallot.

”Wau! Hienoa!” Jeremy ja Richard huutavat innoissaan.

”Kokeillaan myös linkoamista!” Richard huutaa.

Hän kaataa romuttamon pihalta löytyvän tuulimyllyn ja kiinnittää sen siipeen yhden auton vaijerilla.

”Wau! Toi oli koko kesän hienoin romutus!” James ja Jeremy huutavat innoissaan.

Jeremy katselee ystäviensä tyylikkäitä romutuksia ja sanoo:

”Hienoa työtä, mutta kyllä perinteisetkin tyylit tällä kelillä toimivat. Täytyy vain ajaa hallittua kylkimyyrää!” Jeremy hyppää näin todettuaan autoon ja lähtee pyörimään kylkiluisulla ympäri pihaa.

”Näin se käy!” Jeremy huutaa onnistuneen romutuksen jälkeen.

”Liukkalla on vielä kivempaa romuttaa autoja kuin normaalisti!” Richard huutaa innokkaasti.

Romuttajien päivä jatkuu liukkaissa ja romuisissa merkeissä. Joe saapuu iltapäivällä mukanaan pakettiautollinen tavaraa.

”Olettekos pärjänneet pakkaskelin keskellä? Millainen päivä teillä oli?” Joe kysyy ja katsoo tavallista matalampaa romukasaa.

”Meillä oli tänään paljon kivempaa… tai siis paljon vaikeampaa kuin yleensä” Jeremy vastaa.

”Hyvä, että olette saaneet kuitenkin jotain aikaan, ettekä teloneet itseänne. Huomenna jatkuu hommat, toivottavasti taas kesäisemmissä merkeissä” Joe sanoo.

Romuttajat lähtevät kotiinpäin ylpeinä päivän tyylikkäistä romutuksista.

”Tänään oli niin hieno päivä! Toivottavasti täällä on useamminkin liukasta” Richard sanoo.

”Mutta liukkaalla saamme paljon vähemmän autoja romutettua. Silloin emme pysty rikkomaan Gary Locon ennätystä” Jeremy sanoo.

”Meidän pitää miettiä kumpi on tärkeämpää, tyyli ja hauskanpito vai tulokset” James sanoo.

”Tyyli!” Richard huutaa.

”Tulokset!” Jeremy samanaikaisesti.

”Ehkä keksimme vielä keinon yhdistää molemmat” James sanoo.

”Ehkä huomenna” Jeremy vastaa.