Romuttamon tarinoita - Osa 8

Romuttamon tarinoita - Osa 8

Kesäkorporaation romuttamo perustettiin vuosikymmeniä sitten kahden mekaanikon, Gary Locon ja nuoren Joen, toimesta. He olivat molemmat mekaanikkoja ja ajattelivat, että heiltä sujuisi autojen romuttaminen yhtä hyvin kuin kokoaminenkin. Kierrätetyille materiaaleille alkoi tuolloin löytyä kysyntää ja romumuovin ja metallin myynti olisi hyvä business Joe ajatteli, autojen romuttaminen olisi nastaa hommaa Gary ajatteli.

Romutusbusiness lähti hyvin käyntiin. Gary ja Joe olivat molemmat toimineet mekaanikkoina kilpa-autoilun parissa ja hyödynsivät kontaktejaan. Näin he saivatkin suurimman osan romutettavista autoistaan kilpa-autoilun maailmasta ja erikoistuivat nopeiden ja hienojen urheiluautojen romuttamiseen.

Kesäkorporaatio kasvoi pian markkinajohtajaksi, tuottaen ylivoimaisesti eniten romua kuin kukaan muu alalla. He tosin hieman huijasivat käyttäen itserakentamaa laitteistoaan, jotka eivät ehkä olleet ihan joka ikisen direktiivin mukaisia.

Vuosien vieriessä alun perin tyhjä kenttä, johon romuttamo perustettiin, alkoi peittymään sellaisesta romusta, joka ei sovellu uusiokäyttöön ja näin ollen romuttamo sai sen nykyisen ”hieman” epäsiistin ulkoasunsa. Gary Loco nousi romutusalan supertähdeksi ja ”Romuttajien-viikkolehden” kansikuvapojaksi. Gary Locon nimissä onkin yhden viikon romutusennätys, ainakin toistaiseksi.

Kuitenkin pikkuhiljaa ajan kuluessa ja romuröykkiöiden kasvaessa Kesäkorporaation toimintaan alkoi tulla vaikeuksia. Eniten ongelmia aiheutti perustajajäsenten hyvin erilaiset luonteet ja käsitys siitä, mitä ja miten romuttamon tulisi tehdä.

Nuori Joe, siis nykyinen Old Joe, halusi korporaation keskittyvän erityisesti liiketoimintaan, tehdä asiat järjestelmällisesti ja pitää kirjaa toiminnasta. Lisäksi Joe on rauhallinen ja harvinaisen tarkkakuuloinen, joten hän haluaisi välttää kaikessa tekemisessä turhaa melua. Jo Kilpa-automekaanikkoaikoina Joe joutui rakentamaan itselleen erikoistehokkaat turboahdetut kuulosuojaimet, jotta hän pystyi työskentelemään kilpa-autojen melussa.

Gary Loco taaseen oli sitä mieltä, että romuttamisen tulisi ensisijaisesti olla taidetta. Hän ajatteli, että romuttamisessa tyyli on tärkein asia ja että kaikenlainen järjestys, kirjanpito ja kaikki muutkin aikuisten keksimät tylsyydet häiritsevät luovaa romuttamistyötä. Gary ei myöskään pahastunut metelistä, päinvastoin. Garyn romuttamistaiteen äänet kuuluivat usein mailien päähän. Romuttamon naapurissa sijaitseva biojätelaitos joutui usein kärsimään Garyn touhuista ja Joe joutui usein selittelemään ja sovittelemaan asioita naapurien kanssa.

Näistä näkemyseroista johtuen heidän tiensä erosivat. Eräänä päivänä Gary sanoi, että hän lähtee nyt tekemään elämänsä suurinta taideteosta ja otti hatkat.

Garyn lähtö jätti suuren loven romuttamolle. Joe tuohtui Garyn lähdöstä niin pahoin, ettei ole sen jälkeen itsekään pystynyt romuttamaan autoja. Joe on Garyn lähdöstä asti etsinyt heille korvaajaa, mutta ketään, joka olisi jaksanut työssä viikkoa, ei ole löytynyt. Sinä aikana kun hän on etsinyt tuuraajaa Garylle, Joe on ehtinyt jo kasvaa nuoresta Joesta old Joeksi ja kesäkorporaation liiketoiminta on laantunut merkittävästi. Garyn lähdön jälkeen romutettavat autot ovat jostain ihmeellisen kummallisesta syystä alkaneet heräämään henkiin aina kun niitä yritetään romuttaa, mikä on vaikeuttanut romuttamista merkittävästi. Mahtaakohan Garyllä olla tekemistä asian kanssa?

Vaikka romu-lookin, kuten Joe Garyä tapasi kutsua, lähdöstä on kulunut jo pitkä aika, on Joe vieläkin asiasta pahoillaan, eikä halua edes kuulla vanhan ystävänsä nimeä romuttamolla. Old Joe on siis kovasti avun tarpeessa, avun, joka saisi romuttamon taas toimimaan vanhaan malliin ja Joen unohtamaan Garyn. Onkohan tarinoidemme sankareista siihen? Onko sinusta?

Lue lisää

Romuttamon tarinoita- Osa 7

Romuttamon tarinoita- Osa 7

Romuttamon tarinoita osa 6

Romuttamon tarinoita osa 6

Kommentit

Ei kommentteja
Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua