Päätimme tällä viikolla syventyä lelujen historiaan oppiaksemme lisää ammatistamme, tietääksemme missä lelujen valmistus on alkanut, ja huomataksemme miten ihmiskunnan kehitys vaikuttaa leluihin joilla lapset leikkivät. Tehdessämme tutkimusta tätä blogia varten, yllätyimme kuinka samanlaisia ensimmäiset historian tuntemat lelut olivat nykyaikaisiin verrattuna. Voisimme hyvin matkata muinaiseen Egyptiin, ottaa tuotteitamme mukaan ja faaraoiden lapset leikkisivät niillä mieluusti. Voisimme vastaavasti myös tuoda sieltä takaisin heidän aikansa leluja ja tämän päivän lapset pitäisivät niistä varmasti. Jotta tämä katsaus historiaan olisi faktuaalisesti paikkaansa pitävä, yritimme saada tiettävästi ainoan koko lelujen historian omin silmin nähneen ihmisen, Paavo Väyrysen, kommentoimaan havaintojamme. Paavo kuitenkin kieltäytyi auttamasta meitä vedoten siihen, että hänellä ei ole viiksiä.

Ensimmäiset havainnot

Muinaiset korkeakulttuurit, Indusjoen sivilisaatio, faaraoiden Egypti ja antiikin Kreikka ovat kaikki jättäneet jälkeensä leluja. Vanhimmat lelulöydökset on tehty Indus-joen sivilisaation ajoilta ja ovat noin neljätuhatta vuotta vanhoja. Tältä ajalta on löydetty muun muassa nukkeja, sotaukkoja ja työkalujen pienoismalleja. Kuulostaa tutuilta, vai mitä? Egyptin alueelta on myös löydetty lautapelejä. Lelut ovat jo silloin toimittaneet samaa virkaa kuin nykyään: ne ovat antaneet lapsille mahdollisuuden olla heidän ihailemiansa aikuisia, siis lapsia/nukkeja hoitavia äitejä, työmiehiä työkaluineen, sotilaita kotimaitaan puolustamassa ja isoja ihmisiä kärryjä tai autoja ohjaamassa.

Kuvassa poika ja jojo jossain päin antiikin Kreikkaa 440 eKr.

Yllä olevan kuvan voisi kuvitella olevan 90-luvulta, jos pojalla olisi Backstreet Boys -tyylinen keskijakaus. Tosiasiassa se on antiikin Kreikasta vuodelta 440 ennen Kristuksen syntymää. Vanhin autolelu, tai tarkemmin sanottuna härkäkärry, on alla kuvassa kuvattu Indusjoen alueelta, Harappan sivilisaation ajalta oleva keraaminen menopeli.

Ensimmäiset kärryt, siis autojen edeltäjät, ovat neljätuhatta vuotta vanhoja.                                                                                                            Olemme siis hyvin perinteisellä alalla.

(Huomiota herättävä seikka etenkin Indusjoen sivilisaation leluja tehneissä käsityöläisissä on, että heistä usemmilla oli viikset.)

Miten muinaisaikojen käsityöleluista päästiin nykyaikaisiin teollisesti tuotettuihin leluihin?

Lelut kokivat pitkään varsin vähän kehitystä muinaisten sivilisaatioiden jälkeen. Niiden kehittäminen ei ollut prioriteetti ja lelujen valmistus oli organisoimatonta käsityötä. Historian havinan aikana lelut olivat tietojen mukaan käytännössä vain eliitin lasten käyttämiä esineitä. Käsitys, kenen kuuluu leikkiä ja mitä lapsuus merkitsee, muuttui merkittävästi vasta  1700-luvulla valistuksen aikaan. Sitä ennen lapset olivat kotiapuna siitä asti kun pystyivät tekemään jotain hyödyllistä, eikä lapsuutta ajateltu merkittävänä, erillisenä osana ihmiselämän kokemusta.

Valistuksen aikana käsitys muuttui: lapsuus, leikkiminen ja pienten ihmisten omintakeinen maailmankatsomus ja kokemukset ymmärrettiin tärkeiksi, erillisiksi osiksi ihmisen elämää. Yhteiskunta muuttui ja leluilla leikkiminen levisi pienen eliitin ulkopuolelle yhä laajemman kansanosan aktiviteetiksi. Toki leikkineet ovat kaikki lapset kautta aikojen, mutta leluilla ovat ennen valistuksen aikaa leikkineet vain harvat.

1700-luvun jälkipuolella keksittyjä leluja katsoessa näyttää siltä, että lelut ovat hyvin ajattomia asioita. Ennen vuotta 1800 on keksitty muun muassa sellaiset nykyisinkin hyvin suositut leikkikalut kuten leija, potku- ja mäkiautoja edeltäneet, vieläkin käytetyt lasten kärryt, siis sellaiset kyydissä istuttavat, ja hulavanne. 1700-luvun loppu oli myös lautapelien kehityksen kulta-aikaa. Merkittävin lautapelien kehittelijä tänä aikana oli britiläinen John Jeffreys. Myös John Jeffreyssillä oli viikset.

Kuvassa valistunut poika ja hulavanne valistuksen ajalta.

Teollistuminen ja massatuotanto

Lelujen massatuotanto alkoi 1800-luvulla muun maailman mukana ja viattomat ajat, jolloin lelujen valmistus oli aistikasta käsityötä, saivat jäädä historian humun peittoon. Materiaalit muuttuivat puusta ja keramiikasta metalliin ja myöhemmin muoviin. Materiaalien ja tuotantotapojen kehittyessä lelut muuttuivat yhä halvemmiksi ja leluista alkoi muodotua 1800- ja 1900-luvun vaihteessa kaikkien yhteiskuntaluokkien omistamia tavaroita. Merkittävän askeleen lelujen tuotannossa otti tuuheista viiksistään tunnettu Frank Hornby, joka kehitteli Meccano lelut. Hornbyn ansiosta lelujen tekemisestä kehittyi nopeasti hienomekaniikkaa hyödyntävä teollisuuden ala.

Kuvassa Frank Hornby.

1900-luvulle tultaessa lelujen valmistus oli jo kilpailtu buzinez ja kymmeniä leluyrityksiä perustettiin, suurin osa niistä Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan ja Saksaan. Lelujen valmistamisen modernin ajan voidaan kunnolla katsoa alkaneen 1920-luvulla, jolloin ontot valumuotit otettiin käyttöön: täysin nykyisten Hot Wheels autojen kaltaisten die-cast autojen sarjatuotanto alkoi.

1950-luvulla kun muovin teollinen käyttö normalisoitui, ovat syntyneet maailman suurimmat leluyhtiöt, Hasbro, Mattel ja Lego, sekä suosituimmat tuotteet kuten Barbie-nuket ja modernit action-figuurit.

Kuvassa Barbie-nukkeja eri vuosikymmeniltä.

Vaikka 1950-luvun jälkeen on keksitty paljon uusiakin leluja tekniikan kehittyessä, ovat tämän ajan tuotokset edelleen tärkeä osa lasten lelukokoelmia. Tämä silmiinpistävä ominaisuus on hyvin harvinainen. Normaalisti uudet tuotteet pyyhkäisevät vanhat ja kankeat tavarat julmasti kaatopaikalle. Emmehän me aja tänä päivänä 50-luvulla kehitetyllä autoilla, saatikka satoja tai tuhansia vuosia vanhalla autolla. Lelujen osalta asia on toisin.

Sotien ja politiikan vaikutus lelujen kehitykseen

Useat siviilielämässä käytetyt tavarat ovat saaneet alkunsa sotateknologiaa kehiteltäessä. Yksi tällaisista keksinnöistä on slinky, se erikoinen metallijousinen vieterilelu, joka menee rappusia alas. Kehittäessään jousijärjestelmää, joka pitäisi laivat vakaampina kovassa aallokossa, eräs USA:n laivaston insinööri pudotti vahingossa yhden prototyyppijousen lattialle ja huomasi kuinka hauskasti se liikkui eteenpäin. Näin ikävien olosuhteiden keskeltä syntyi hauska, aikaa kestänyt lelu, jota itse en ikinä saanut menemään alas rappusia niin kuin mainoksissa.

Kuvassa metallinen vieterilelu.

On vaikea kuvitella, että maailman tylsimmässä tapahtumassa, politiikon pönötystilaisuudessa, voisi syntyä iloinen, miljoonien lasten rakastama lelu, nimittäin Teddy Bear. Teddyt ovat saaneet nimensä Yhdysvaltain presidentin Theodore Rooseveltin mukaan, joka ollessaan metsästämässä propagandakuvia karhumetsällä tapasi pienen ja söpön karhunpoikasen ja päätti olla ampumatta sitä.

Kuvassa Theodore ''Teddy'' Roosevelt & Teddy Bear tai Teddykarhu.

Mukana olleet lehtimiehet rapsivat Teddystä ja karhusta hellyytäviä kuvia, jonka nähdessään Morris Mitchom niminen leluvalmistaja päätti alkaa valmistaa Teddy Bear -nimisiä pehmolelukarhuja. Theodore Rooseveltillä oli viikset ja niitä ihaillessa tulee mieleen olisiko Paavo Väyrysestä voinut tulla maailman toinen politikko, jonka mukaan on nimetty lelu, jos hänellä olisi viikset.

Kuvassa Morris Michtom ja ensimmäinen Teddy bear. Taas viikset!

Mikä siis on lelujen merkitys ihmisille?

Lelut peilaavat tarkasti maailmaa missä lapset kasvavat. Pian sen jälkeen kun junat keksittiin, junarataleluista tuli suosittuja ja suosio on kestänyt tähän päivään saakka. Sama koskee kaikkia vempaimia: lentokonelelut ovat olleet suosiossa siitä asti kun Wrightin veljekset onnistuivat toimivan lentokoneen rakentamisessa ja avaruusalukset ovat olleet vakiotavaraa lelukauppojen hyllyillä 60-luvulta asti.

Sota-aiheiset lelut ovat olleet suosituimpia leluja koko lelujen historian. Sitä johtuuko tämä siitä, että pojilla on luontainen tarve haaveilla olevansa sankareita, jotka pelastavat ihmisiä, vai siitä että sotiminen on ollut ihmiskunnan lempipuuhaa läpi historian,tarvisi varmaan toisen blogin.

Kuvassa vasemmalla lapset leikkii Syyrian sodassa tuhoutuneella tankilla. Oikealla lapsi ja leluase.

Fantasia ja sciFi aiheiset lelut tulivat suosituiksi 70-luvulla heti sen jälkeen kun alienit hyökkäsivät maapallolle ja yksisarvislelut kun ensimmäiset oikeat yksisarviset löydettiin Parolannummen kentiltä 80-luvun alussa. Joka tapauksessa on helposti nähtävissä, että lapset havannoivat maailmaa missä he kasvavat, keksivät siitä leikkejä ja että meidän aikuisten luoma maailma vaikuttaa siihen minkälaisilla leluilla lapset leikkivät.

Tämän historian läpileikkauksen tarkoitus on kai viestittää teille lukijoille ja kanssaihmisille, että leluilla on väliä, ja paras tapa vaikuttaa lastemme leluihin on yhteiskuntamme muokkaaminen. Viesti minkä itse saimme tästä tutkielmasta on, että meidän kannattaa nyt heti paikalla alkaa kasvattamaan viiksiä.